Tämä on sinulle, joka haluat lukea lisää ennustan.comista ja tutustua Aura ennustajaan paremmin. Jos olet törmännyt minuun somessa, olet luultavasti ihmetellyt, mitä yhteistä kissavideoilla on ennustamisen kanssa. No, ei yhtikäs mitään. Voit vaikkapa kutsua minua hulluksi kissanaiseksi, se tekee kunniaa kissoille ja planeettamme muulle eläimistölle. Kaikille niille, jotka ovat haavoittuneimmassa asemassa maapallollamme. Tosin ihminen on peto myös ihmiselle, sen viimeaikaiset tapahtumat, Venäjän hyökkäyssodan myötä ovat osoittaneet. Joten ehkä me, koko luomakunta, ollaan tässä samassa veneessä yhdessä, eikä kukaan tiedä, miten kaikki päättyy.

Tästä aasinsilta siihen, mistä varsinaisesti halusin puhua. Rakkaudesta, armosta, myötätunnosta – halusta auttaa ja tukea. En mielelläni puhu itsestäni, mutta koska uskon siitä olevan apua muille, kerron muutamalla sanalla, miten viime vuosien tapahtumat elämässäni vaikuttivat. Aika ennen koronaa, aika koronan jälkeen.

Koronaepidemia rysähti arkeemme täysin arvaamatta. Tuntui, kuin olisi joutunut jättiläismäiseen linkoon, jossa aikansa pyörittyä mikään ei ole niin kuin ennen. Jos oma elämäni repeytyi perustuksistaan ja koko olevaisuus on vaatinut jälleenrakennusta, koronan on täytynyt vaikuttaa myös monien muiden elämään dramaattisella tavalla. Eristyneisyys tekee tuhoa, jos ei ole lämmintä kättä, johon tarttua. Ystävällinen sana, rohkaiseva hymy - edes ruudun takaa, voi jollekin olla se ainoa kontakti ulkomaailmaan. Olkoonkin yksinolo omaehtoista tai sitten jotakin, joka ajan saatossa on muuttunut yksinäisyydeksi.

Minun elämässäni koronan myötä kaikki tuttu ja turvallinen muuttui pelottavaksi ja ahdistavaksi, kyvyttömyydeksi suojautua näkymätöntä uhkaa vastaan. Omalla kohdallani se johti siihen, etten enää uskaltanut liikkua kodin seinien sisältä minnekään, en edes työpaikalleni. Onneksi olin organisaatiossa, jossa toimivan työterveyshuollon kautta sain asiallista, moniammatillista hoitoa. Siitä huolimatta voin niin huonosti, että lopulta minun oli muutettava kaupungista metsän keskelle eristyksiin, maalle asumaan. Jouduin jättämään työni, tutun kodin ja kaupungin, työyhteisön, ystävät. Perhettä tapasin muutaman kerran vuodessa, kun he ensin olivat testanneet itsensä koronan varalta. Sain mielenterveysongelmiini säännöllistä hoitoa etäyhteydellä, mutta tärkeimmäksi terapeutiksi osoittautui kissani, joka kirjaimellisesti kehräsi minut takaisin elävien kirjoihin. Nyt kun olen toipunut ja saanut toimintakykyni takaisin haluan sydämestäni auttaa heitä, jotka tarvitsevat tukea ja apua. Kun katson taaksepäin, näen selvästi tuon ajanjakson, jolloin eläin käyttäytyi täysin poikkeavasti, selvästi vaistoten pahan oloni ja ahdistukseni. Se oli jatkuvasti lähelläni, vaati sopivasti huomiotani, etten vajoaisi täysin pimeyteen. Kun akuutein hätäni hellitti ja värit alkoivat palata, myös kissa muuttui vähitellen entiseksi itsekseen: ulkona vaeltelu ja hiirihommat alkoivat taas kiinnostaa. Ihmisäidin kintereillä ei tarvinnut lakkaamatta kulkea vahtimassa, miten hänellä menee.

Tiedostan vahvasti, että koronan aiheuttaman poikkeuksellisen lockdown -tilanteen jälkeisiä henkisiä ja aineellisia vaurioita vielä tutkitaan ja korjataan pitkään, jos ja kun siihen tulee mahdollisuus. Mutta maailma on jälleen tulessa, eikä edellisiäkään pesäkkeitä ole vielä saatu sammumaan. On vaan pakko luottaa siihen, että Ukrainan järjetön valloitusoperaatio loppuu omaan mahdottomuuteensa, Putin liittolaisineen saa ansaitsemansa lopun. En ymmärrä politiikkaa, en kannata mitään agendaa tai ismiä. Mutta tälle hulluudelle tulisi panna piste. Live and let live. Miten se voi olla niin vaikeaa?

 

Palataanpa siihen, mistä puhuin jo alussa. Kissavideoista.

Mistä tulee parempi mieli, kuin suloisesta karvapallosta, joka ruudulla tapittaa sinua suurilla, viattomilla silmillään? Voi kuulostaa naiivilta ja turhanpäiväiseltä, mutta oikeasti uskon, että eläinten kuvien ja videoiden katselu saa meissä aikaan hyvää oloa ja laskee stressitasoja.

Paljon jaan myös eläinsuojeluyhdistysten postauksia, sillä nämä järjestöt tekevät upeaa työtä pienillä resursseilla. Kun itse on saanut eläimeltä elämän takaisin, haluaa tukea eläinsuojelujärjestöjen arvokasta työtä toivoen, että omat postaukset herättävät myös seuraajien auttamishalun.

Kun olen nyt aktivoitunut somessa, saan jonkin verran kaveripyyntöjä, jotka lämmittävät ja ilahduttavat valtavasti. Aika on rajallista, joten en valitettavasti voi ryhtyä kenenkään henkilökohtaiseksi kirjekaveriksi tai terapeutiksi. Olen ajatellut asian niin, että jaan seuraajilleni voimauttavien ja kannustavien aforismien lisäksi mielenterveyttä tukevien järjestöjen ja yhdistysten linkkejä ja julkaisuja. Ne ovat sisällöltään sellaisia, joista on varmasti apua heille, jotka ovat omassa elämässään kriisissä, on sitten kyse mistä tahansa elämän osa-alueesta. Moni saa avun esimerkiksi ottamalla yhteyttä Tukinettiin, josta saa keskusteluapua ihmissuhdeongelmiin, ahdistukseen ja pahaan oloon.  MIELI Suomen Mielenterveys ry ja Mielenterveysyhdistys helmi tekevät myös upeaa työtä, jotta ihmiset voisivat paremmin. Kannattaa laittaa nämä nimet ylös, ”pahanpäivän varalle”. Elämä on opettanut, että valitettavan usein niitä osuu kunkin polun varrelle, ennemmin tai myöhemmin.

 

Sitten muutama sananen ennustamisesta. Teen 4 + 1 + 4 ennustuksen sähköpostitse. Miten se voi toimia? En oikeasti tiedä. Olen tehnyt luentoja vuodesta 2009, suurin osa palautteista on positiivista. Mistä kortit voivat tietää..? En todellakaan osaa sanoa. Mutta uskon siihen, että ympärillämme on näkymätön maailma, josta meidän touhujamme seurataan. Ja ehkä hiukan ohjataankin, jos elämä on menossa täysin väärille raiteille. Koskaan ei ole liian myöhäistä muuttaa elämänsä suuntaa. Mutta on viisautta pystyä erottamaan ne asiat, joihin voimme omilla valinnoillamme vaikuttaa. Ja hyväksyä se, etteivät kaikki asiat ole hallinnassamme.

 

Luotan siihen, että vilpitön auttamisen haluni toimii sertifikaattina siinä, mitä kysyjälle halutaan tehdä tiettäväksi, aina suurella rakkaudella ja lempeydellä. Jos minulta kysytään mielipidettä, voin antaa näkemykseni tilanteesta, mutta se voi olla täysin väärä, sillä en ole minkään alan asiantuntija.

Joskus viestit saattavat näyttäytyä kryptisinä tai sitten yhteys takkuaa kuten ennen vanhaan puhuttaessa rikkinäisestä puhelimesta. Korteilla on eri merkityksiä ja niiden tulkinta peilautuu kunkin kysyjän elämäntilanteeseen.

Karmaan uskon, mutta myös siihen, että sen laki toteutuu tässä elämässä. Sen saa, mitä ansaitsee. Hyvä elämä on seurausta hyvistä valinnoista.

Siitä huolimatta ei ole kelausnappia, elämä on tässä ja nyt. Se, miten kohtelemme muita ja itseämme, vaikuttaa oleellisesti siihen, miten elämä kohtelee meitä. Ja se taas korreloi suoraan siihen, miten voimme. Lainaan tässä Nat King Colen Nature boy nimisen kappaleen nerokkaita lyriikoita:

"The greatest thing you'll ever learn
Is just to love and be loved in return"

Jos elämän tarkoituksen (jota kukaan ei tiedä) voisi kiteyttää kahteen lauseeseen, niin se olisi tämä.

Ehkä kuitenkin vielä toinen pohdinta, mikä, ainakin itselläni, helpottaa tätä maallista vaellustamme. Se on kiitollisuudenpolkuajatusmalli.  

Lainaan tässä jälleen jotakuta suurta ajattelijaa:

”When you choose to forgive those who have hurt you, you take away their power”.

Illalla nukkumaan mennessä suljen silmät ja ajattelen henkilöitä, jotka ovat olleet merkityksellisiä elämässäni. Myös huonossa mielessä. Aloitan kiittämisen ja siunaamisen ”vihollisista”, toivottaen heille kaikille pelkkää hyvää. Kun päästää irti vihasta ja katkeruudesta, mieli kevenee ja olo helpottuu. Eihän se aina toimi, kun kuonaa ja taakkaa on niin paljon harteilla. Mutta mitä enemmän pyrin muuttamaan omaa asennettani anteeksi antavammaksi, sitä paremmalta itsestäni tuntuu. Joskus mielessä läikähtää neutraaleja- tai jopa lämpimiä tunteita heitä kohtaan, jotka ovat eniten minua satuttaneet. Tällä en toki tarkoita sitä, että vääryydet tulisi niellä raamatulliseen tapaan toista poskea kääntämällä. Kaikilta iskuilta on hyvä suojautua, asettaa rajat henkiselle ja fyysiselle koskemattomuudelle. Mutta koska maailmamme on niin täysin muuttunut, on ehkä hyvä pohdiskella, miten oman jaksamisen ja henkisen hyvinvoinnin voisi paremmin sopeuttaa nykyiseen elämänmenoon.

Pidetään huolta itsestämme ja läheisistämme. Me tarvitsemme toisiamme nyt enemmän kuin koskaan.